tag:blogger.com,1999:blog-1406321962238279345.post459432486398978467..comments2023-09-24T18:30:28.089+03:00Comments on Kipu.net: Laaja-alainen kipuPPhttp://www.blogger.com/profile/08885156697020865377noreply@blogger.comBlogger5125tag:blogger.com,1999:blog-1406321962238279345.post-87579147760329404762010-04-10T09:42:46.906+03:002010-04-10T09:42:46.906+03:00Kommentti on siirretty aiemmasta kipu.net palvelus...Kommentti on siirretty aiemmasta kipu.net palvelusta (PP)<br />Nimimerkki: marisa Osa 2.<br />Kylmäurtikaria on vaivannut minua siitä asti;kaikki kylmä ruoka+ juoma pois,sauna pois,uiminen pois,kesäillat pois,tuuliset päivät sisällä,talvella sisällä,...loputon rajoitusten määrä.Oireet pamahtavat heti pintaan,urtikaria hyvin ärhäkkä.<br /><br />Jotta tässä taudissa ei olisi kylliksi,jalkani jatkaa kipuaan...kk sitten sain tietää ,varjoainekuvassa,että minulla oli ollut muutama vuosi sitten laskimotukos sääressäni.Suoni oli tukossa ja arpeutunut ja kehittänyt kaksi uutta suonta vierelle.<br />Sitä se kipu kai oli ollut.Onneksi ei tullut keuhkoveritulppaa!!Vai onko se vaara vieläkään ohi??<br />jalkaa tutkitaan yhä,sillä kipu on niin uuvuttavaa ja lääkärin mielestä tulpan jälkitila ei riitä syyksi näin kovaan kipuun.<br />Olen menossa magneettikuvaan sekä ultraäänikuvaan lähiaikoina ...kai.Olen itse hoitajana ja jalkojeni päällä aina.En ole suostunut olemaan hiljaa,vaikka välillä ajattelen että miksi minä??Ja että voiko nämä kaikki olla minulla.<br />Tunnen itsekin välillä että vankilahan tämä asia minulle on ...en osaa sieltä ulos.<br /><br />Kylmäurtikaria on harvinainen ja siihen ei ole lääkettä eikä apua.Sen kanssa on elettävä.Mutta selitä sitä lapselle joka haluaisi äidin kanssa uimaan,saunaan,lasketteleen....ja sanon aina ei.<br />Koko perheellä on ollut vuokseni vaikeaa ja raskasta.Ymmärtämystä ja lohtua on mieheni jaksanut antaa...joskus se on ollut todella vaikeaakin.En ihmettele.<br /><br />Pyydän anteeksi kirjoituksen pituutta..ja sitä että on vaikea kirjoittaa pitkää asiaa niin että asiaa tietämätön ymmärtäisi.Toivon että saatte jonkinlaisen kuvan olemisestani,ja jos se jossakussa herättää aihetta vastaukseen ,liikuttaa itseäsi tai muuten vaan,olisin iloinen jos voin itse auttaa sinua tai päinvastoin.<br />Vaikka kuullostan sairaalta ja väsyneeltä ...tiedätkö,sairaudellani on positiivinen omakeksimä nimikin:KIVA-syndrooma.<br />Kipua,itkua,vaivaa ja ahdistusta...positiivista on se kiva!!!<br />Ja rinnallani on todellakin miehistä upein ja kolme ihanaa lasta...he ovat voimani ja tukeni.<br /><br />Kaikkea hyvää teille muille kivun ja arjen keskellä taisteleville lähimmäisilleni.Olkaa sinnikkäitä ja hakekaa apua jos tunnette sitä tarvitsevanne.Oman itsesi paras tuntija olet Sinä.PPhttps://www.blogger.com/profile/08885156697020865377noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1406321962238279345.post-91760897196936614542010-04-10T09:41:51.498+03:002010-04-10T09:41:51.498+03:00Kommentti on siirretty aiemmasta kipu.net palvelus...Kommentti on siirretty aiemmasta kipu.net palvelusta (PP)<br />Nimimerkki: marisa Osa 1.<br />kysymys: Hei.Täällä ollaan,olen 33v kolmen lapsen äiti joka tuntee välillä olevansa pimpom!!<br />Tosiasiassa olen oikeasti monellalailla sairas.Haluan kertoa sen muillekin,siksi että saisin ehkä kaipaamaani lisätietoa tai tutustuisin kohtalotovereihin.<br />N.10vasti olen kärsinyt eril.allergioista.Eläin,-siitepöly-,ruokaaine-,ja lääkeallergioista.Niiden kanssa olen oppinut jollakinlailla elämään kun on ollut pakko.Eivätkä ne ole olleet laajaalaisia.<br /><br />Sain kaikki poikani ennen 30 vuottani.Sen jälkeen sitten onkin ollut pelkkää sairautta.<br />Olen loukannut polveni jo vuosia sitten ja se alkoi vaivata enemmän ja enemmän.Vihdoin pääsin tähystykseen;polvessa oli siihen tulleen iskun johdosta tullut vammaa jota ei voi korjata.Ok ajattelin.Eletään sen kanssa sitten,tiesin ainakin mitä se oli.Mutta särky ei lakannut.<br /><br />Reilu vuosi sitten ulkomaan reissuni jälkeen,alkoivat oudot haju-,näkä-,huimaus aistimukset.Itkin ja huimailin.Juoksin lääkärissä viikottain,olin varma että kuolen.Kukaan ei tajunnut.Lääkärit vaihtuivat koko ajan.Outo lääkäri sanoi minulle ,kirjoitan sinulle diapamia,kyllä se olo siitä kohentuu.Oireet olivat tosia,kipu totta,olin ihan yksin.Minua tutkittiin paljon kun saatiin pää auki.Kaikki mahdollinen.<br />Se kesti n.6kk.kunnes sitten ms-epäilyjen jälkeen (osin oman opiskeluni avulla)löysimme kylmäurtikarian.muu oireilu oli paniikkihäiriötä+-oireita.Samalla löytyi lukematon määrä muita uusia allergioita.Ne oireilivat mm.kamalalla suun poltteella;suuni oli aivan kuin tulessa yötä päivää.Joten kaikki ruoka-asiat menivät uusiksi.<br /><br />Paniikkikohtauksia saan nykyisin kaikesta mikä liittyy ruokaan;toisinsanoen en uskalla syödä mitään uutta tai tuntematonta.Valioon kuuluu liha,kana.peruna,riisi,ei hedelmiä,ei mitään kylmää,ei vihanneksia....tosi vähän kaikkea.<br /><br />Olen yrittänyt uskaltaa syödä,mutta saan heti tykytyksiä ja sydän meinaa haljeta.Ravintoterapiasta ei ollut mitään apua;tiesin asiat ja paremminkin kuin hän.PPhttps://www.blogger.com/profile/08885156697020865377noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1406321962238279345.post-92120142156780257382010-04-10T09:40:31.587+03:002010-04-10T09:40:31.587+03:00Kommentti on siirretty aiemmasta kipu.net palvelus...Kommentti on siirretty aiemmasta kipu.net palvelusta (PP)<br />Nimimerkki: ei mua mikään vaivaa...<br />kysymys: Hei kaikki! <br />Ensimmäinen onnellinen asia elämässäni pitkästä aikaa oli löytää nämä kipusivut!<br />Itselläni on jo lähes vuoden jatkunut outoja kipuja käsissä ja myöhemmin jaloissakin... Sorminivelet ovat kankeat ja säryisät ja polvia särkee varsinkin öisin. "Turhasta en valita"-periaatteeni tai "lääkäri-kammoni" mukaisesti menin lääkäriin vasta neljän kuukauden kuluttua ensimmäisistä niveloireista. En saanut koukistettua käsiäni, ja ranteissakin jomotti. Olin varma, että minulla on nivelreuma. Ja uskalsin vihdoin lääkäriin. Arvatkaapa mitä!? Lääkäri KÄSKI MINUN SYÖDÄ SÄRKYLÄÄKKEITÄ. Varmuuden vuoksi labrakokeilla katsottiin, löytyykö reumatekijää verestä. Ei löytynyt. Asia jäi siihen. <br />Nooh, puoli vuotta kului näillä lääkärin mahtavilla "syö särkylääkkeitä" ohjeilla, ja oireet pahenivat. Uskallauduin sitten toiselle lääkärille. Verikokeita otettiin aimo tukko, mutta mitään ei löytynyt, ei edes tulehdusta. Niinpä tämä lääkäri oli sitä mieltä, että kummalliset nivelkipuni johtuvat kilpirauhaslääkityksestä, joka sitten lopetettiinkin. Olen ollut nyt yli kaksi kuukautta ilman kilpirauhaslääkitystä ja oireet senkun jatkuvat ja pahenevat.<br />Tänään varasin uuden ajan lääkärille. Se on vasta kolmen viikon kuluttua. Miten jaksan kiristää hampaita sinne asti, kun hammastahnatuubin sulkeminenkin sattuu? Tää on henkisesti melkein raskaampaa kuin fyysisesti, kun tuntuu, että kukaan, ei edes lääkärit, oikeasti välitä.. Harmittaa, kun itse olen niin hyvin kasvatettu, että en osaa kunnolla vaatia ja valittaa. Ehkä ensi kerralla.. toista vuotta en enää jaksa.<br />Kiitos, jos joku jaksoi lukea!PPhttps://www.blogger.com/profile/08885156697020865377noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1406321962238279345.post-46398921245737950342010-04-10T09:39:51.405+03:002010-04-10T09:39:51.405+03:00Kommentti on siirretty aiemmasta kipu.net palvelus...Kommentti on siirretty aiemmasta kipu.net palvelusta (PP)<br />Nimimerkki: Pompoteltava<br />lyhyestä virsi kaunis<br />vuonna 92 iski outo huonovointisuus ja tuntui kuin olisi kulkenut sähköisku läpi kehon. polille, meni ohi uusi vasta puolenvuoden päästä.<br />sitten useammin, iski paniikki ja aloin tarkkailla itseäni näin jälkikäteen ehkä liikaakin, tutkitiin joitain yleisiä tutkimuksia ja veri näytteitä. terve kuin pukki.<br />olo iski välillä useammin ja välillä oli pitempiä aikoja joten kuten kunnossa.<br />kun ei löytynyt mitään kokeissa.<br />aloin itse hakea syitä amalgaamit,silmälasit,purenta ja jopa punkit.<br />sitten puhuin lääkärille paniikkihäiriöstä ja se tuntui kelpaavan, siitä lähtin on kokeiltu jos jonkinlaista lääkitystä ja kun ei ole auttanut hoitava lääkäri on sanonut sen johtuvan päästä joten menehän psykiatrille, psykiatri melkein heitti ulos että ei sulla oo tarvetta täällä käydä.<br />luovutin ja elelin jonkun aikaa kipujen kanssa kun niihin oli jo tottunut ja pahoja kohtauksia tuli harvoin että joutui polille menemään.<br />noin pari vuotta sitten oireet alkoi olla samankaltaisia päivästä toiseen ja jokapäiväisiä.<br />olo alkoi olla niin tuskallinen että lääkäriin.<br />entisten sairaskertomusten ja omien juttujeni perusteella lääkärit totesivat että tämä on paniikkihäiriötä selvästi sitten taas kokeiltiin ja kokeillaan edelleen uusia lääkkeitä, kun lääkkeet eivät ole tehonneet yksi lääkäri totesi että eivät ne ikinä tule auttamaankaan vaan kyllä olis parempi mennä psykiatrille jaaha taas tässä pisteessä no ei voi mitään.<br />olen tällä hetkellä tilanteessa jossa teen mitä vain ja uskon mitä vain jotta kivut loppuisivat.<br />vaikkakin lääkärit ovat todenneet sairauteni tällä hetkellä vain kipu kertomukseni perusteella ja vaikka oma usko niin lääkäreihin kuin kipujeni syyhyn on omassa mielessäni pahasti kyseenalaistettu.<br />sairaslomankin sain vasta kun sanoin itseni irti töistä kun en enää jaksanut ja voinut toimi niin kuin olisin halunnut, mutta onneksi työnantajani kysyi syytä ja pisti sairaslomalle.<br />lepo on ainakin lievittänyt kipuja.<br />kivut tällä hetkellä:<br />-päätä särkee/vetää suonta aivan yhtäkkiä<br />-ihmeellisiä pistoksia/elohiiriä rinnassa<br />-niskat ja hartiat särkee<br />-välillä olkapäitä ja käsivarsia alkaa särkeä<br />-koko kehon läpi kulkee sähköiskun kaltainen tunne<br />-yleis olo on heikottava ja huonovointinen<br />-pulssi tuntuu hidastuvan <br />-väsyttää paljon/välillä yli virkeäPPhttps://www.blogger.com/profile/08885156697020865377noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1406321962238279345.post-35609907678094555912010-04-10T09:37:17.833+03:002010-04-10T09:37:17.833+03:00Kommentti on siirretty aiemmasta kipu.net palvelus...Kommentti on siirretty aiemmasta kipu.net palvelusta (PP)<br />Nimimerkki: Liisa<br />Olen juuri sairastunut fibromyalgiaan.Se on pehmytkudosreumaa.Kivuliasta jomotusta siellä täällä kehossa,viiltävää kipua reisissä ja ohimosärkyä.Joinakin päivinä on helppo olla ja toisina yhtä tuskaa.Yöuni on katkonaista .Koen voimakasta ahdistusta ja kuolemanpelkoa joskus öisin.Tämä johtuu siitä ,että kärsin lisäksi panikkioireilusta.Liityin Reumaliittoon ja käyn pari kertaa viikossa ohjatussa vesejumpassa.Se helpottaa ja on mukava tavata samassa veneessä olioita.Huomaa,että oma vaiva,kivuisata huolimatta,on vielä hallitavissa.Olen onnellinen siinä suhteessa,että tautini havaittiin ihan alku vaiheessa.Tosin minulla on edessä ammatin vaihto mutta se ei haittaa.Täytyy vain liikkua ja suhtautua asioihin positiivisesti.Se auttaa.PPhttps://www.blogger.com/profile/08885156697020865377noreply@blogger.com